Vaajakosken vanha vesivoimalaitos täytti vuonna 2020 kunnioitettavat 100 vuotta. Alueella on myös uudempi voimalaitos, joka tuottaa sähköä edelleen.
Lue alta voimalan vaiheista.
Tervetuloa Jyväskylän Vaajakoskelle, alueen teollisen toiminnan alkulähteelle.
Vaajakoski on aina ollut merkittävä teollisuuskeskus. Se kasvoi sahojen voimalla pienestä paikkakunnasta teolliseksi keskukseksi 1800-luvulla. Kaiken alkuna oli Carl Christian Bröijerin ja Bengt Steniuksen vuonna 1819 Vaajavirran rannalle perustama Haapakosken saha.
Nykyisin alueella toiminnassa oleva voimalaitos sähköverkkoineen myytiin Suur-Savon Sähkölle vuonna 1984.
VUONNA 1916 SOK (Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta) osti paikkakunnan sahat maa-alueineen ja laajensi toimintaansa muille teollisuuden aloille. Se rakensi alueelle lyhyessä ajassa useita tehtaita. Kasvuun tarvittiin runsaasti energiaa. Sitä saatiin virrasta, vesivoimalan avulla.
Vaajakosken voimala perustettiin näyttävälle paikalle Leppäveden ja Päijänteen välillä virtaavaan Vaajavirtaan.
Sisältää maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelun sisältöä. Lisenssi
Kaivuutyöt aloitettiin huhtikuussa 1919. Voimalan kautta vesi virtasi taukoamatta Leppävedeltä etelään tuottaen samalla energiaa.
JOULUKUUN ALUSTA 1920 energiantuotanto kattoi kaikki SOK:n laitokset Vaajakoskella. Vuoteen 1922 mennessä SOK:n tehtaat valmistivat Vaajakoskella marjanjalostustuotteita, tulitikkuja, harjoja, huonekaluja, makeisia, virvoitusjuomia, paperia ja kirjekuoria. Parhaimmillaan Vaajakosken tehtaat työllistivät noin 2 000 henkeä.
“Vesivoima-asemaa laajennettava pian, muuten jos jokin voimakoneistamme vioittuu, täytyy seisauttaa osa tehtaista.“
1930-LUVULLA LAAJENNUSTA SUUNNITELTIIN ja vanhaa parannettiin. Keskinen koski perattiin ja padottiin keväällä 1930. Vaasan läänin maaherran syyskuussa 1932 antamalla luvalla Keskisen kosken pato purettiin ja putouskorkeuden noustessa turbiinien tehot paranivat.
Sähkön käyttö tehtailla kasvoi 1930-luvun lopulla ja naulatehtaan valmistumisen myötä 1939 kulutus yli kaksinkertaistui.
VOIMALA ALKOI VÄSYÄ. Piti päättää laajennetaanko vanhaa vai rakennetaanko tilalle aivan uutta? Insinööri Niilo Saarnivirran suunnitelmien pohjalta uusi voimalaitos päätettiin rakentaa Naiskoskeen. Työt alkoivat 1939 ja energian tuotanto käynnistyi 1941.
SOTIEN JÄLKEEN Suomea jälleenrakennettiin. Maa muuttui maatalousyhteiskunnasta teolliseksi ja lopulta hyvinvointiyhteiskunnaksi.
Vielä 1960-luvulla virrassa uitettiin tukkeja sahalle jalostettavaksi. Pian sai vanha tukinuittajan ammatti väistyä uuden tieltä
1980-LUVULLA SUOMI oli jo hyvin erilainen kuin voimalan syntyessä.
Arkista käyttötavaraa tuottava teollisuus nojasi yhä enemmän huipputeknologiaan.
Vanhalle voimalarakennukselle suunniteltiin muuta käyttöä. Se oli muun muassa ehdolla SOK:n johtajien kerhorakennukseksi. Tarinan mukaan johtajien rouvat puuttuivat asiaan, koska heidän mielestään kerhojuhlat ja kosken läheisyys eivät sopineet yhteen!
VAAJAKOSKEN VANHA VESIVOIMALAITOS on vuosikymmenien aikana muodostunut Vaajakosken ja sen teollisuuden tunnukseksi. Nykyään Wanha Woimala toimii erilaisten tapahtumien, taidenäyttelyiden, konserttien ja tanssien järjestämispaikkana. Satavuotias on tänäkin päivänä alueen asukkaille positiivisen energian lähde.
Wanha Woimala ei ole vain menneisyyttä, se on myös elävä osa Vaajakosken alueen tulevaisuutta.
