”Elämä ilman sähköä olisi yhtä turruuta”
Savonrannan Vasaroin kylässä vuonna 1974 sähköistyksestä aiheutui noin 10 00 markan kustannukset taloutta kohti. Korkeat kustannukset eivät kuitenkaan himmentäneet iloa. Sanomalehti Itä-Savossa julkaistussa jutussa kirjoitettiin: ”Tästä eteenpäin muistavat nämä ihmiset tämän syksyn siitä, että silloin kun tänne sähköt saatiin. Ja siitä muistavat monia muita asioita. Toiveiden täyttymisen, hiljaisen, pienen onnen ajan, joka tulee siitä, kun syrjäseudullakin asukas pääsee osalliseksi näistä yhteiskunnan eduista ajallaan. Mitä siitä, jos ne myöhempään tulevat kuin muille. Pääasia että tulevat. Ja valot syttyvät keskelle pimeintä syksyä. Se tuntuu niin hyvälle.”
Emäntä Lempi Ruhanen saattoi todeta tyytyväisenä sähkösilitysraudasta: Kyllä tämä on erilaista kuin kuumennella rautoja uunin päällä.” Saarten lapsilla riitti ihmettelemistä monissa sähkölaitteissa, kuten kahvinkeittimessä, josta eräs tenava kertoili kylässä käydessään: ”Alatalossa emäntä lämmittää kahvia tuvan pöydällä!”
Huumorimiehenä Aatto Behm tuumi Itä-Savon toimittajalle: ”Ajattelin minä, että pitäiskö kuitenkin ottaa sitä generaattorin nakutusta nauhalle, jos ei osaa enää ilman nukkuakkaan.”
Kangasniemeläinen maanviljelijä-yrittäjä Heikki Manninen kuvaili sähköttömän elämän olevan ”sellaista turvekammimallia”. Mäntyharjulainen lakimies Markku Häkkänen totesi taas, että koko Etelä-Savo pysähtyisi ilman sähköä. ”Aika monia tapoja pitäisi elämässä muuttaa”, tuumaili joutsalainen Eija Hermaala. Juvalainen sääprofeetta Tauno Auvinen tiivisti ajatuksensa sähköttömästä elämästä: ”Kyllä se olis yhtä turruuta!
Ote Harri Turusen kirjoittamasta historiateoksesta: Elämisen laatua energiasta
