Alku aina hankalaa

Suur-Savon sähkön toimitusjohtajaksi valittu Eino Silkko saattoi paneutua tehtäväänsä täysipainoisesti uuteen tehtäväänsä lokakuun puolivälistä 1946 alkaen, kun hän sai eron entisen työnantajansa Mikkelin kaupungin palveluksesta. Noin kuukauden päivät myöhemmin Silkko teki selkoa yhtiön ensikuukausien toimista hallintoneuvostolle:

”Aluksi oli toiminta luonnollisesti vähäistä. Minäkin olin pari kuukautta kiinni entisessä toimessani ja toimisto oli parissa salkussa. Nykyiselle ajalle on ominaista, että kaikki pienetkin tehtävät kuten huoneistojen, konttorikoneiden ja muiden välineiden hankinta aiheuttaa paljon työtä. Samoin asuntojen hankkiminen henkilökunnalle jne. Näistä on nyt vähitellen selvitty ja sen jälkeen kun neljä jo valittua henkilöä vuoden vaihteessa ottaa tehtävänsä vastaan on yhtiön palveluksessa paitsi minua ja kirjanpitäjää toimistossa kaksi teknikkoa ja piireissään yhdeksän esimiestä eli se henkilökunta, mikä tässä suunnittelu- ja hankintavaiheessa tarvitaan.”

Tarvikepulan ja monien muiden alkuvaikeuksien vuoksi verkoston rakennustöitä ei pystytty tekemään etukäteiskaavailujen ja -aikataulun puitteissa. Toimitusjohtaja Silkon ilmoittamiin ensimmäisen rakennusvaiheen tavoitteisiin yllettiinkin vasta vuonna 1949 eli puolesta vuodesta vuoteen suunniteltua myöhemmin. Näinä vuosina, jolloin pylväät eli patsaat saattoivat joutua seisomaan joskus pitkäänkin ilman koukkuja ja johtimia, Suur-Savon Sähkö sai kansan suussa nimen ”pahasvirma” eli pylväsyhtiö. Vuoden 1950 tammikuussa Silkko saattoi kuitenkin vakuuttaa Mikkelin Sanomissa: ”Jo viime vuoden alkupuolella muuttui yhtiömme ”pahasvirmasta” lankasellaiseksi ja vuoden lopussa oli sähkön jakelumme suurten maaseutusähkölaitosten luokkaa.”