Jakeluhäiriöt ja keskeytykset

Puunkaatajien huolimattomuudesta aiheutuneita jakelukeskeytyksiä pyrittiin vähentämään 1950-luvun alussa jopa ”uhkasakon” avulla. Vuonna 1952 puunkaatajia kovisteltiin yhtiön toimialueen lehdissä julkaistulla ilmoituksella:

”Puunkaatajat, nyt on ”nelmannit” kysymyksessä! Olemme aikaisemmin olettaneet, että puiden kaato sähköjohtojen päälle on tapahtunut huomaamattomuudesta. Tämän vuoksi olemme monet kerrat selvitelleet asiaa, vedonneet Teidän ammattitaitoonne ym. Tämän vuoksi olemme myös laskuttaneet vain määrätyt välittömät kustannukset laskujen summan jäädessä yleensä alle 10 000 markan. Näyttää kuitenkin siltä, että kysymyksessä olevat vahingot aiheutuvat yleensä huolimattomuudesta. Asian suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi ei meidän sovi suhtautua niihin välinpitämättömästi. Ne on saatava loppumaan.

Kun hyvästä puheesta ei näytä olevan apua ja kun, ihme kyllä varoittavia kuolemantapauksiakaan ei ole sattunut, on meidän pakko ryhtyä laskuttamaan todellisten vahinkojen mukaan. Silloin on todella kysymyksessä kunnioitettava pino ”Snellmanneja”. Paljonkohan merkitsee esim. 500 ihmisen työajan menetys, kun he odottelevat sähköä muutaman tunnin. Kun joudutte kaatamaan metsää sähköjohdon varrelta, voitte, jos niin haluatte, ottaa yhteyden pääkonttoriimme tai edustajaamme maaseudulla. Me tosin emme puunkaadosta tiedä juuri muuta kuin sen, että puun voi kaataa muuallekin kuin sähköjohdon päälle. Jos kysymyksessä on tärkeämpi johto, voi edustajamme kuitenkin tulla mukaan vaarallisia puita kaadettaessa:”

Sähkönjakelun häiriöistä kärsivät niin teollisuus ja yrityselämä kuin maatalous ja kotitaloudetkin. Edellä on jo viitattu useampaan otteeseen muun muassa syksyn puintiaikojen moniin jakelukeskeytyksiin. Vapaus-lehdessä kerrottiin vuonna 1950 sähkökatkosten aiheuttamasta harmista yhtiön toimialueen itäosien radiokuuntelijoille: ”Mitä taas tulee maanantaina 16.10. sattuneeseen keskeytykseen, tuotti se ikävän yllätyksen varsinkin radionkuuntelijoille, jotka parhaillaan elivät ”Atomipommien varjossa”, sillä katkesihan virta kuunnelman juuri ”hippeimmillään” ollessa. Ehkäpä joku herkkäuskoinen sielu luulikin silloin olevansa atomin varjossa. Häiriö oli löydettävissä Vuotsinjoelta Joroisten Sähkö Oy:n alueelta. Eihän se häiriö tainnut sentään atomipommista johtua, vaikka se nuori mies, joka Joroisten Sähköstä lähetettiin vikaa toteamaan, lienee ollutkin määrättyjen harhakuvitelmien vallassa, koska ei tohtinut mennä suolle linjoja tarkastamaan, vaan pisteli mukavasti pitkin siloista maantietä kysellen ohi lentäviltä linnuilta, olisiko joku istunut langalla ja saanut sähköiskun. ”Atomi-säteet” tuntuivat muuten häiritsevän pahemmin nuorta kuin vanhaa sielua, sillä Suur-Savon Sähkö Oy:n vanhat känsistyneet vikamiehet ja kuuluisan Pekka Lipposen jälkeläiset painuivat urheasti esimiehensä tekn. V. Kenttälän johdolla suolle ja löysivät vian. Ikävä vain, että ”jännä” kuunnelma jäi kesken. Toivotaan uusintaa.”