Laitospalvelu kehittyy

Kirjanpitäjät paineessa

Varastokirjanpitäjä Marjatta Ylönen muisteli kolme vuosikymmentä myöhemmin työnsä muuttumista: ”Hoidin alussa piirien varastokortistoa. Kun jokaisessa piirissä oli lisäksi omat kortistot, jotka piti inventaariossa saada täsmäämään, haettiin väliin virheitä montakin päivää melkoisella paineella. Piiriesimiehet eivät tykänneet tästä puuhasta yhtään, he kun olivat tottuneet hoitamaan käytännön asioita. Kova kiire ja virheetön työ tahtovat olla vieläkin vaikeasti yhteen sovitettavissa, mutta kirjanpitoasioissa tämä tasapainoilu on pakollista.

Eikä uskoisi sitäkään, miten tärkeä työväline hyvä kynä on. Töitä tehtiin monia vuosia mustepullolinjalla, vain kirjanpitäjällä oli täytemustekynä. Viimein ostin itse samanlaisen, kun sitä ei vielä saatu talon puolesta työvälineeksi.”

Autot työvälineiksi

Vähitellen autot ”valjastettiin” vauhdittamaan asentajien töitä. Pertunmaan linjanvetoporukka päätti helpottaa raskasta urakkaansa 1950-luvun lopulla nostamalla Unimog-auton toisen takapyörän ilmaan ja kiinnittämällä siihen vetokelan puutappien varaan. Näin kilometrinkin mittaisen johtimen veto sujui hyvin ja nopeasti. Piirin silloinen esimies Johannes Klemetti innostui keksinnöstä ja lupasi kertoa siitä Mikkelissä.

Palaute oli aluksi nolo. Unimogin käyttö vetotyössä kiellettiin kokonaan vetopyörästön käyttö kulumisriskin takia. Hieman myöhemmin ”Mokkine” keulaulosottoon saatiin kuitenkin kelauslaitteet, ja näin Pertunmaan porukan keksimä idea jalostui lopulta käytännön sovellutukseksi. Sittemmin maastoautosta lisälaitteineen kehittyi asennusryhmien todellinen monitoimityökone. Talven kuljetustehtäviä helpotti 1960-luvun puolivälistä lähtien moottorikelkkaa.